Aina ei mene niinku Strömsössä

”Oma metodini makrameeta solmiessa on kutakuinkin se, että sitä saa mitä sattuu tulemaan. Tarkoittaa siis, etten kauheasti suunnittele mallia etukäteen.” Näin kirjoitin jo jonkun edellisenkin juttuni ingressiin, ja sama pätee edelleen. Mutta ehkä sittenkin sitä etukäteissuunnittelua voisi tehdä enemmän.

Tämän tarinan otsikoksi olisi voinut laittaa myös ”vaikeuksien kautta voittoon”, ja alkaa vaikuttaa vahvasti siltä, että nämä mun jutut toistavat samaa kaavaa: ensin tuskaa, hikeä ja ärräpäitä. Mutta lopulta: bing! valmista tuli (sittenkin).

Kaikki lähti siis tästä helmipunonnasta. Oli tarkoitus solmia helmien molemmin puolin mikro-makramee-tekniikalla helmiin sopivat reunukset. Innostuin sitten lisäämään helmiä myös solmujen joukkoon molemmille reunoille. Pian kävi selväksi, että homma ei toimi. Tulee tårta-på-tårta.

helmiosa

Ei auttanut kuin ruveta miettimään toisenlaista keskustaa jo valmiille solmeilulle ja jättää alkuperäinen helminauha odottamaan.

Vaan eipä ollut sekään mikään läpihuutojuttu. Aloitin ainakin kolme tai neljä erilaista versiota, purin pois ja aloitin uudestaan, kunnes viimein päädyin noihin tummansinisiin isompiin helmiin pienten valkoisten kanssa.

Siihen lopputulokseen olin jopa tyytyväinen.

 

Taas ”hetken aikaa” erilaisia elementtejä palloteltuani, päätin solmia alkuperäiseen helminauhaan ihan toisenväriset reunat: vaaleat jäänsiniset. Eikä helmiä! Lukitussysteemiksi vaihdoin lenkin ja napin sijaan putkilukon. Tällaisen lukon kanssa solmeilu aloitetaan kiinnittämällä langat suoraan lukon lenkkeihin. Valitsemassani lukossa oli 5 lenkkiä: 2+2 reunalangoille ja keskimmäiseen kiinnittäisin helmiosan. Hyvä idea. Homma käyntiin.

Putkilukossa myös lopetus solmitaan lukon toisen osan lenkkeihin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun olin vihoviimeistä lankaparia viimeistelemässä lukkoon kiinni, niin se prk…een lukko hajosi! Korjauskelvoton. Eikä näin tehtyä lukkoa pysty vaihtamaan jälkikäteen uuteen samanlaiseen.

Olin niin harmissani tapahtuneesta, etten älynnyt ottaa edes kuvaa tapahtuneesta, joten oheisessa kuvassa esimerkki eri korun 3-lenkin putkilukosta.

Otin aikalisän ja vaihdoin kokonaan aihetta. Tein ”välityönä” tummansiniseen rannekoruun sopivat korvikset.

Jouduin sitten tekemään ilkeän ratkaisun ja leikkaamaan rikkoontuneen lukon irti langoista, ja vielä niin että pois lähti pari solmuriviäkin. Onneksi synteettisten lankojen päät voi sulattaa polttamalla niin, ettei solmeilu lähde purkautumaan. Uusi viimeistely- ja lukitussysteemi paikalleen – ja vihdoin valmis!

No, itseasiassa lukkoa piti vaihtaa vielä kerran. Olisin halunnut laittaa kätevän magneettilukon, mutta sehän nappasi tietenkin koko ajan kiinni tuohon metallilistaan eikä pysynyt suorassa, joten lopulta koruun tuli tavallinen papukaijalukko. <huoh>