Akvarellimaalaus

 

Paden pehmeä peti, akvarelli.

Paden pehmeä peti, akvarelli.

 

Vesivärit – lähinnä peitevärit – ovat pitkään kuuluneet värivalikoimaani. Johan niillä kansakoulussa piirustustunnilla väritettiin. Aikuisiällä tosin kyseisten värien käyttö on rajoittunut pääsiäismunien maalaamiseen.

Mutta nyt kesällä 2014 aloin tutustua vesiväreihin paremmin, kun tulin ostaneeksi tarjouksesta lajitelmapakkauksen akvarellivärituubeja. Ensimmäiset kokeilut eivät kummoisia olleet eikä laveerauksien ja lennokkaiden vetojen maailma oikein auennut. Vietettyäni pitkän session YouTuben videoita katsellen ja kannettuani kirjastosta pinon maalausoppaita, alkoivat työtavat valjeta – ja myös se, mikä merkitys on erilaisilla paperilaaduilla.

Koko kesän olenkin sitten maalannut vain vesiväreillä. Ne oli helppo ottaa mökille mukaan, ja mikä oli heinäkuun helteillä maalatessa, kun saattoi istua ulkona järven rannalla ja pulahtaa välillä vaikka uimaan, jos tuli liian kuuma.

Löydettyäni Anna Masonin upeat valokuvantarkat kukka- ja kasvimaalaukset, liityin hänen ylläpitämäänsä nettiyhteisöön. Ja minulle aukesi aivan uusi tapa maalata vesiväreillä, joka sopii omaan ”käsialaani” kuin nenä päähän! Maalaustapa on tavallaan samanlainen kuin posliininmaalauksessa, eikä mitään laveerata eikä lotrata vedellä! 😀 Hurahdin tyyliin saman tien! Jopa niin, että hankin kunnon lajitelman taiteilijatasoisia Winsor & Newtonin akvarellivärejä sekä Masonin omat siveltimet, joilla on todella ilo maalata.

Se kuitenkin kaihertaa, kun en hallitse ”perinteistä” akvarellimaalausta – siis joksi minä miellän esim. utuiset maisemat, joissa on vain vähän teräviä yksityiskohtia tai vesi saa valuttaa väriä vapaasti ja vain muutamalla rennolla siveltimenvedolla syntyy asetelmia ja kukkakimppuja. Niinpä olen nyt ilmoittautunut työväenopistoon maalauskurssille. Saa nähdä opinko…

Tähän mennessä aikaan saamiani maalauksia on nähtävillä Galleriassa.