Copyright?
Tekijänoikeudet. Aina silloin tällöin esiin pulpahtava aihe, josta väännetään kättä joskus kiivaastikin. Usein valitettavasti hiukan puutteellisin tiedoin, mutu-tuntumalla. Myös silloin, kun on kyse makrameetekniikalla tehdyistä töistä.
Ihan ensimmäiseksi. Tekijänoikeuksien saaminen ei ole sama kaikille aloille. Se, että valokuvalle syntyy aina tekijänoikeussuoja sillä hetkellä, kun kuvaaja painaa laukaisinta, ei todellakaan päde tekstiilitöiden kohdalla. Tekstiilityön on ensin ylitettävä teoskynnys. Ja sen kynnyksen ylittäminen ei ole käsitöiden kohdalla mikään läpihuutojuttu. Tiivistetysti: jotta teoskynnys ylittyy ei tekstiilityössä saa olla mitään jäljitelmää toisesta työstä ja sen tulee olla niin omaperäinen, ettei kukaan muu päätyisi samaan lopputulokseen. Teoskynnyksen ylitettyään teos toki saa automaattisesti tekijänoikeudet, mutta sen todentaminen onkin taas jo monimutkaisempi juttu ja viime kädessä jopa oikeusteitse ratkaistava.
Tarkemmin ehdoista voi lukea täältä: skytry.fi/2019/kasitoiden-tekijanoikeuksista
Omalta kohdaltani arvioisin, että vaikka pyrin solmeiluissani niin ”omaperäiseen lopputulokseen” kuin pystyn, niin sisustustekstiileistäni vain pääkuvan seinävaate saattaisi ylittää teoskynnyksen.
Makrameetaide?
Makrameetekniikalla tehtyjä sisustustekstiilejä kutsutaan monesti – varsinkin tässä © yhteydessä – makrameetaiteeksi. Olen vuosien varrella nähnyt tuhansia ja taas tuhansia kuvia todella monenlaisista makrameetöistä, kuitenkin jotenkin toinen toistensa kaltaisia. Vain harvat ovat olleet todellisia taideteoksia. Lieneekö tämä käsityömuoto meillä kuitenkin sen verran eksoottista, että se on ikään kuin nostettu jalustalle? Ylitse muiden käsityötekniikoiden; aika harvoin kun puhutaan virkkaustaiteesta tai neulontataiteesta… Voisiko tämä taiteeksi olettaminen olla syy, että tekijänoikeuksien saamista tekstiilityölle luullaan samanlaiseksi automaatioksi kuin taideteoksissa yleensä?
Kopiointi
Siitähän aina on kyse, kun makrameepiireissäkin tekijänoikeuksista keskustellaan. Kopiointi, matkiminen, nostattaa kyllä niskakarvat pystyyn, jos se omaan työhön kohdistuu. Itseäni toisaalta myös huvittaa, kun lähes joka kerta uuden työn julkaistessani, joku kysyy onko siihen ohjetta. Yritä siinä sitten tehdä uniikkeja töitä.
Keskustelua ja kysymyksiä herättävät myös YouTuben ohjevideot. Että saako niissä opetettuja töitä kopioida? No, siksihän niitä tehdään. Mutta usein ei tiedosteta, että se videon ohjekin voi olla kopio jonkun toisen tekemästä työstä. Yksittäisten solmukuvioiden ohjevideotkaan eivät useimmiten ole videolla solmijan itsensä ”keksimiä”, vaan vain näytteitä miten tehdään ko. kuvio, joka voi olla jo vaikka sata vuotta vanha. Satunnainen selaaja ei voi tietää, onko videolla esitettävä malli tekijän oma vai ei. Tiedossa on aika härskejäkin kopiovarkauksia. Siksi voi olla jopa väärin jakaa krediittiä tutoriaalien tekijöille, vaikka muutoin kopioinnin kohde on korrektia mainita.
Karu totuus
Kopiointi on kuitenkin täysin sallittua. Tietyissä rajoissa. Kopioida saa mitä tahansa, vaikka Mona Lisa maalauksen. Kunhan pidät sen vain itselläsi, tai no, voit antaa muutaman kopion lahjaksi lähipiirillesi. Yksityisyydessä menee raja. Tekijänoikeudella suojatun teoksen kopioita ei saa myydä tai muutoin kaupallisesti hyödyntää.
Fakta on siis se, että jos tekstiilityö ei ole ylittänyt ilmeisen korkeaa teoskynnystä (eli ei ole tekijänoikeuksilla suojattu) tai sille ei ole saatu mallisuojaa, niin mitään tekijänoikeudellista estettä työn hyödyntämiselle ei ole. Niin karvaalta kuin se meistä tekijöistä tuntuukin.
Onneksi ainakin meillä suomalaisilla on korkea moraali ja kunnioitamme toisten ideoita ja ”moraalista yksinoikeutta” omiin töihinsä.