Mikä makramee?

Makramee -käsityötekniikka on tänä päivänä niin Suomessa kuin maailmallakin todella suosittua. Eikä ihme, kun solmut oppii, niin helposti jää koukkuun. Suosion myötä makramee-termin aito merkitys on valitettavasti hämärtynyt. Ei ole ymmärretty mitä sana makramee oikeasti tarkoittaa tai ei olla välitetty ottaa selvää. Välillä tuntuu, että kaikki missä jotain lankoja roikkuu nimetään makrameeksi. Näinhän asia ei tietenkään ole.

Tiivistetysti sanottuna makramee on nimitys tekniikalle, jossa käsin solmimalla muodostetaan tietynlaisilla solmuilla erilaisia kuvioita: nauha- ja pintaornamenttia. Kuvan seinävaate esimerkiksi on siis makrameetekniikalla tehty seinävaate, ei pelkkä makramee, koska ko. tekniikalla voi tehdä niin paljon muutakin: pienistä koruista suuriin sisustustekstiileihin. Tärkein kriteeri on erilaiset kuviot, joita solmuista pitää muodostua. Alunperin solmimalla tehtiinkin pitsejä.

Historia pähkinänkuoressa

Makramee-solmeilu sai luultavasti alkunsa 1200-luvulla arabien kehittämänä. Arabikäsityöläiset solmivat tekstiilien päiden ylimääräiset langat reunakoristeiksi. Eri historialähteissä tosin mainitaan jonkinlaisen solmukoristelun olleen tunnettua jo Babyloniassa ja Assyriassa. Termi makramee tulee arabian kielen sanasta migramah, joka voi tarkoittaa reunakoristelua tai kirjottua huntua. Tekniikka siirtyi maurien mukana Espanjaan ja sieltä muualle Eurooppaan. Makramee saapui Englantiin 1600-luvun loppupuolella kuningas Vilhelm III:n hallitessa, ja 1800-luvun viktoriaaninen aikakausi oli tekniikan kulta-aikaa. Makramee-solmeilu on ollut suosittua merimiesten keskuudessa, jotka käyttivät tekniikkaa esim. koristeissa ja riippumatoissa ja osaltaan levittivät makrameen tunnettuutta. Myös Etelä- ja Keski-Amerikassa on käytetty erilaisia solmeilutekniikoita, ja siellä solmeilijoita on edelleen hyvin paljon. Makramee yhdistetään myös hippiliikkeeseen, josta juontuu makrameekoruista usein käytetty tyylinimitys ”Bohemian style”. Suomessa makrameen suosio hiipui 1970-luvun buumin jälkeen, mutta uuden tulemisen se koki v. 2017, kun Taitoliitto valitsi makrameen vuoden käsityötekniikaksi.

 

Mikä sitten on makrameeta ja mikä ei?

Etsin kuvia omista töistäni selventääkseni asiaa. ”Sattuneista syistä” EI-makramee-kuvia löytyi vähän, mutta yritän havainnollistaa. Allaolevassa kuvassa rannekoru ja korvakorut ovat aitoa perinteistä makrameekuviointia 1800-luvun mallista. Sen sijaan niiden alla oleva ”sulka” ei täytä kriteerejä, jos tiukkoja ollaan. Tosin nykyään näitä näkee niin älyttömän paljon ja ”makramee-sulaksi” tai ”makramee-lehdeksi” nimettynä, että on turha(uttavaa) taistella tuulimyllyjä vastaan.

Sulassa on toki solmuja, mutta muutama solmu ei tee siitä vielä makrameeta, kuvio puuttuu. Joku voi sanoa, että ovathan ne ”makrameesolmuja”. Ei riitä sekään, solmut ovat yleismaailmallisia, samoja solmuja käytetään kaikkialla, eri yhteyksissä vaan erinimisinä.

Moderni makramee on luovaa ja tekniikalla tehdään monipuolisesti erilaisia esineitä, koruista sisustustekstiileihin ja jopa vaatteita. Mutta yhtä kaikki tärkeintä on se, että solmitaan kuvioita.

Välillä tuntuu, että makrameeksi niputetaan kaikki, missä on vaan jotain lankoja käytetty, punomalla, kiertämällä, letittämällä tms, kunhan työssä lankoja roikkuu. Tupsut, tasselit ja niistä tehdyt nukkehahmot ym. nimetään makramee- sitä ja tätä. Minusta se on surullista. Hieno, perinteinen käsityötekniikka yleistetään langoilla askarteluksi.

Nyt ei pidä käsittää väärin! Tottakai jokainen saa tehdä ja askarrella langoilla mitä haluaa ja luovuus kukkikoon! Itsekin teen niin. Mutta kaikkea ei pidä nimetä makrameeksi.

Tasseleita käytetään paljon esim. seinävaatteiden koristeina...
mutta tasseli itsessään on vain nippu lankoja, ei siis makrameeta.
Tämä EI ole makramee.
Tämä on seinäkoriste, jossa on makrameetekniikalla solmittu lehväkuvio.

Oma lukunsa ovat ns. unisiepparit (eng. dreamcatcher) – monet sinänsä kauniita ja taidokkaitakin. Niitäkin hyvin usein kutsutaan makrameeksi, vaikka ne ovat selkeästi esim. punontaa. Ei siis solmukuvioita, vaan lankoja pujoteltuna toistensa lomaan. Se, että langat on solmuilla kiinnitetty pyöreään renkaaseen, ei tee niistä makrameeta – eikä oikeita unisieppareitakaan.

Myös tieto siitä, mikä unisieppari alkuperäisesti on, voi olla monelle hämärän peitossa. Lienee myös perusteltua kysyä, pitäisikö meidän ollenkaan edes tehdä niitä intiaanikulttuuriin kuuluvia esineitä ja virheellisin perustein nimetä ”unisieppareiksi”?

———-

Omia makrameetekniikalla tehtyjä töitäni löytyy Galleriasta