Breaking news: Meillä on taas kaksi poikaa! 🙂
Torstai-iltana 25.2.2016 haimme Raisiosta kotiin tämän suloisen exotic-pojan. Viralliselta nimeltään Chosen-One Bohemian Rhapsody, syntynyt 18.9.2015, eli ikää on vähän yli 5 kk. Ehkäpä juuri tuon ”iän tuomalla varmuudella” pentu oli välittömästi kuin kotonaan. Tutustuminen taloa 16 vuotta hallinneeseen vanha-herra Arttuun sujui myös todella helposti. Pikkukisu ei juuri arastellut, ja Arttu rentona kaverina ei provosoidu pennun toilailuista, mieluummin väistää takavasemmalle. Mutta hieman hämmentynyt Arttu tietysti on, kun ehti jo yli kaksi vuotta olla meidän ainut ”silmäterämme”. Siksipä yritämmekin nyt olla mahdollisimman tasapuolisia poikien huomioimisessa ja pitää Artun päivärutiinit sellaisina kuin aina ennenkin.
Pikkukisun kutsumanimeä mietittiin ja pyöriteltiin pitkään. Listalle kertyi kaikkiaan 21 nimivaihtoehtoa ennen kuin sopiva löytyi:
Rudi
Kissanristiäisiä ei tosin olla vielä pidetty ja vähän on vielä pohdinnassa, kirjoitetaanko nimi iillä vai yyllä – siis Rudi vai Rudy…
Ensikohtaaminen sujui turvallisesti verkon takaa. Arttu tietysti uteliaana haisteli ja tuijotteli, mutta aika pian käänsi selkänsä ja tassutteli pois. 😀
Parin päivän päästä Rudi jo ymmärsi, että majakan avo-osa on Artun lempipaikka ja siirtyi suosiolla toiseen koloon. Näiden ensimmäisten päivien aikana Arttu on vain muutaman kerran vähän sähähtänyt tai murahtanut Rudille, jos tämä on pölähtänyt yllättäen liian lähelle nenää. Mutta ei puhettakaan, että olisi vetäissyt tassulla tai käynyt kiinni.
Ja noin neljän päivän päästä Arttu antoi Rudin syödä samalta lautaselta. (Sitä ennen olisi mieluummin itse poistunut paikalta, jos Rudi yritti tulla osingolle.) Tosin pieni poika sai syödä Artun eväitä vain tämän kuvanoton hetken verran. Sitten kaveri siirrettiin lempeästi omalle beibiruokakupilleen keittiöön.
Jaa miksikö Arttu syö olohuoneen matolla? No siksi, että Arttu saisi syödä rauhassa. Muutenkin meillä kuskataan Artun ruokakuppia sen perässä, jotta se söisi tarpeeksi. Välillä kun tuntuu, ettei vanha herra oikein muista, että pitää syödä; syö hetken aikaa, sitten tassuttelee vähän matkan päähän ja aloittaa pesuhetken. Mutta jos vie kupin sinne nenän eteen, niin taas syödään vähän… siirrytään ja syödään vähän… jne. kunnes Arttu tuumaa, että nyt on syöty tarpeeksi.
Rudi sai kasvattajalta mukaansa repullisen tavaraa: ruokaa, leluja ja ”käyttöohjeet” eli runsaasti neuvoja ja hyviä vinkkejä pienen kisun hyvinvointiin. Oma talokin tuli mukana. 😉
Repussa oli myös tämä punainen pehmeä peitto/alusta ja ehdoton lempilelu: höyhenhuiska!
Kaikki – siis ihan kaikki – paikat tutkittiin ja nuuskuteltiin heti tarkkaan. Tämän takia työhuoneessakin piti tehdä uudelleenjärjestelyjä, jotta oven voi pitää auki että Arttu pääsee lempituolilleen – ja ettei tämä tehotarkastaja telo itseään…
Sanoinko jo, että kaikki paikat piti tutkia? Vaan tulipahan hyvä syy siivota pitkästä aikaa kissanruokakaappi. Työnjohto tarkastaa siivouksen jäljen.
Siis kaikki paikat… Jep. Odotettavissa on, että minulla on pian kaksi assaria töiden teossa ”avustamassa”. Arttu osaa hyvin väistellä näppäimistöä, mutta tämän kanssa työharjoittelu on vielä kesken…