pitskikulho

Posliininmaalaus

Aloitin posliininmaalausharrastuksen 80-luvun alussa. Perustekniikoita opiskelin kansalaisopistossa pari vuotta, sitten tuli muutto uusiin ympyröihin ja maalaus jäi muutamaksi vuodeksi. Vuosikymmenen lopulla kaivoin värit ja öljyt uudelleen esille ja hakeuduin taas kursseille työväenopistoon ja myöhemmin yksityiseen posliininmaalauskouluun. Nyt innostusta riittikin pitkään – toistakymmentä vuotta. Osaltaan siihen vaikutti myös oman uunin hankinta – oli niin paljon helpompaa ja nopeampaa, kun ei tarvinnut viedä esineitä polttoon muualle. 90-luvulla myös ohjasin satunnaisesti maalausryhmiä, vaikka kartutin edelleen omaa osaamistakin mm. monilla viikonloppukursseilla. V. 1994 minut hyväksyttiin jäseneksi alan arvostettuun yhdistykseen, ja toimin sen sihteerinäkin neljä vuotta vuosituhannen vaihteen tienoilla.

Sitten alkoi digivallankumous ja toinen pitkäaikainen harrastukseni, valokuvaus, vei yhä enemmän mennessään. Niinpä pian huomasin posliiniuunin toimittavan apupöydän virkaa nurkassa ja työpöytäkin oli kummasti siistiytynyt kaikista väripaleteista ja sivellinpurkeista.

Taas meni yli kymmenen vuotta – kunnes palasin uudelleen yhdistyksemme sihteeriksi ja aktiivisesti toimintaan mukaan. Ja niin alkoi työpöytä jälleen täyttyä sivellinpurnukoista ja väripaleteista…

Kuvia posliinimaalauksistani löytyy Galleriasta.


J.K. Tätä nykyä on posliininmaalaus jälleen kerran tauolla. Sen on syrjäyttänyt micro-macramé. Kun ei aika kertakaikkiaan riitä kaikkeen… 😀