Taistelua tuulimyllyjä vastaan

Taistelua tuulimyllyä vastaan. Siltä tää välillä tuntuu. Siis saada makramee-lankojen aukipuretut hapsut pysymään auki, suorana ja kauniina. 😣 Kun niillä on se oma tahto. Mikä on ihan ymmärrettävää. Koska niinhän ne langat on valmistettu; kierretty kierteelle – yhdelle tai kolmelle – ja sillä tavalla niiden on tarkoitus pysyä, kierteellä.

No. Makrameeseinävaatteita tehdessä kuitenkin usein on kiva harjata ne langanpäät auki muhkeiksi hapsuiksi. Se kun lisäksi on niitä harvoja tapoja, miten puuvillalangoilla solmittuja seinävaatteita nyt yleensäkään voi viimeistellä ”siististi”.

Punainen makramee seinävaate juuri valmistuneena.
Sama seinävaate n. puolen vuoden jälkeen.

Keskellä kauneinta kesää solmimani joulu(?)makramee oli vastavalmistuneena oikein soma ainakin omasta mielestäni, hapsutkin siististi suorassa – ahkeran kampaamisen ja harjaamisen jälkeen.

Mutta kuinka ollakaan. Muutaman kuukauden seinällä olon jälkeen sen hapsut olivat alkaneet kiertyä takaisin langoille ominaiseen kierteeseen (lähikuva vieressä). Eikun karstaa käteen ja harjaamaan. Mutta vähän ajan päästä kiertyminen alkoi taas.

Muutaman kerran jaksoin toistaa näitä harjausrituaaleja, kunnes annoin olla. Omalla seinällä ei ole niin kovin väliä, onko hapsut ojennuksessa vai ei. Sen kuitenkin päätin, että tästä lähin vältän uusissa töissä lankojen hapsuttamista.

Kävi sitten kuitenkin niin, että solmin tällaisen pienen söpöläisen, joka suorastaan vaati muhkeita hapsuja helmakseen.

Ei auttanut. Oli kehiteltävä järeämmät konstit: hommasin hiustensuoristajan. Sillä käsittelin ensin jokaisen langan erikseen niin, että kiersin langan kierteelle vastakkaiseen suuntaan ja vedin suoristajan läpi pariin kertaan. Ok. Se auttoi vähän. Mutta ei tarpeeksi. Seuraavaksi levitin silitysalustan lattialle ja söpöläisen siihen selälleen. Suihkuttelin hapsut silitystärkillä, silitin kuumalla raudalla (puuvillaahan nuo langatkin on), sama käsittely toiselle puolelle. Johan olivat littania.

Vielä hapsujen uudelleenkampaus ja päiden siistimisleikkaus, niin söpöläinen oli valmis ripustettavaksi seinälle. Eikä oo hapsut sen koommin kiertyneet!

Tässä yhtenä päivä – jossain kumman tarmonpuuskassa – päätin tehdä saman homman punaiselle joulumakrameelle(?). Virittelin suorituspaikan lattialle ja aloitin…

No eihän siitä alkuunkaan meinannut tulla mitään, kun Rudi-assari oli koko ajan eri mieltä toimenpiteistä. Ensinnäkään _hänen_ kampaansa ei nyt oikein olisi saanut käyttää, ja hapsutkaan eivät olleet herran mieleisesti aseteltuina.

Assari kuitenkin kyllästyi pian touhottamaan vieressä, mutta niin kyllästyin minäkin.

Kesken jäi homma – jatkuu joskus, jos jatkuu. Jos vaikka ennen ensi joulua jatkaisi…

Siellä se on nyt taas seinällä, tuulimylly.