Nykyisin harvinainen vieras näillä kulmilla mökelsi eräänä iltana pihamme poikki – siili!

Äkkiä Artun ruokavarastosta kissanruokaa lautaselle ja pihalle! Eikä aikaakaan, kun siili löysi lautasen ja alkoi hyvällä halulla pupeltaa ruokaa suuhunsa. Loppujen lopuksi se seisoi kokonaan lautasella ja tyhjensi sen kerralla puhtaaksi.

Ensimmäisen käynnin jälkeen (8.5.) siili on säännöllisesti ilmestynyt pihalle samaan paikkaan noin kymmenen aikaan illalla – ja myös joka kerta saanut illallisensa. Paitsi kun olimme viikonlopun mökillä. Oli kova huoli, mahtaako Mökeltäjä palata enää takaisin, kun ei pariin iltaan ollutkaan lautasella ruokaa. Mitä vielä. Sieltähän tuo taas taapersi seuraavana iltana.

Tätä nykyä tarjolla on kuivamuonaa veteen liotettuna. Ensin juodaan vesi, mikä ei ole imeytynyt nappuloihin ja sen jälkeen syödään pehmenneet nappulat – vähän pitkin hampain tosin. Mutta kun Pirkka-pussit loppuivat jo. Mökeltäjä siis saa kaikki ne ruuat, mitä Arttu ei kelpuuta tai ei voi syödä. 😉

 

Tämä tupsukorva ja monet sen kaverit on sen sijaan varsin jokapäiväinen ruokavieras. Lintujen kanssa kilpaa se vetää kaiken –no melkein kaiken– mitä tarjotaan. Ruisleipäkin kelpaa hyvin.