sisko ja sen veli

Ihan näin pienenä en sentään aloittanut. Kuva on isäni ottama minusta ja isoveljestäni.

Valokuvaus ja kamerahistoria

Olen valokuvannut ”aina”. Isäni oli innokas valokuvaaja, ja sieltä kai se meikäläisenkin innostus on peräisin. Ensimmäinen kamera oli lapsena veljen kanssa yhteiseksi saatu ”Coca-cola-kamera”. Sillä tuli kuvattua kaikkea mahdollista – jep, esimerkiksi kissoja jo silloin. Niitähän meillä on kotona ollut myös ”aina”.

Näppäilystä oikeaksi harrastukseksi valokuvaus muuttui ensimmäisen järkkärin myötä. Se oli joku 80-luvun Pentax. Tarkempaa mallia en enää muista, mutta jotain automatiikkaakin siinä taisi jo olla. Seuraava, ja viimeiseksi jäänyt filmikamera oli Canonin EOS 650, kunnes vuosituhannen vaihteessa siirryin kertaheitolla digiaikaan, kun sain käyttööni firman Olympuksen. Digillä kuvaaminen ei tuottanut hankaluuksia – päinvastoin. Koska kuvien jälkikäsittely oli työni kautta hyvin tuttua ennestään, oli antoisaa, kun pääsi itse vaikuttamaan kuvien lopulliseen ilmeeseen, eikä ollut enää kuvavalmistamojen ”armoilla”.

Olympuksen huimalla 4 megapikselin resoluutiolla kuvasin mm. erään valokuvakilpailun voittokuvan. Palkintona oli ensimmäinen oma digikamerani: Canonin pikku-Ixus V2. Oli se aika metka kapistus, mutta eihän sen tuottama kuvanlaatu kovin hääppöistä ollut, joten Olympuksella jatkoin kuvaamista edelleen.

Seuraava oma digikamerani oli Canonin G5, sen jälkeen päivitys ylemmäs Canonin EOS 350D:hen ja vielä EOS 40D:hen. Siihen se sitten jäi. Kyseinen kamera on edelleen käytössä, vaikka jo monta vuotta sitten olin vaihtamassa sitä 7D… 6D…. tai 50D… 60D… ja nyt kai jo 70D:hen… Jossain kohtaa nimittäin tuli saturaatiopiste vastaan – kyllästyin siihen kameroiden ja valokuvauksen tulvaan, jota kohtaa joka käänteessä. Palasin takaisin posliininmaalauksen pariin.

Kuvaaminen on siis vuorostaan kakkossijalla, ja enimmäkseen tulee otettua kuvia noista maalauksistani ja useimmiten pikkuisella, mutta pätevällä Sonyn RX-100:lla, joka peittoaa vanhan 40D:n monessakin suhteessa, paitsi polttovälissä. Mökillä lintujen kuvaamista varten pitää siis edelleenkin ottaa pidempää putkea mukaan.

———-

Melko tarkkaan vuosi yllä olevan jutun kirjoittamisen jälkeen – eli Vapun tienoilla 2015 – ei enää vastaansinnittely auttanut vaan kaluston päivitys oli vihdoin ajankohtainen. Uutuudet kolahtivat sen verran kovaa – enkä ole investointia katunut:

DSC04957-2

Canon EOS 7D Mark II ja EF 100-400 mm f/4,5-5,6 L IS II USM

Pitäähän tytöllä leluja olla… 😉