Makrameeta opin solmimaan jo sen ”edellisen boomin” aikaan joskus 70-luvun alussa, mutta micro-macramé iski tajuntaani v. 2017. ”Syntipukki” tälle hurahtamiselleni taitaa olla kissamme… Rudin virallinen nimi on Chosen-One Bohemian Rhapsody. Tietenkin ensimmäisenä nimestä tulee mieleen Queenin samanniminen kappale, mutta lähdin etsimään sanojen perimmäistä merkitystä. Siellä sitten googlatessa vastaan tuli monenlaisia mielenkiintoisia juttuja; Bohemian bracelets (joita ensin innostuin virkkaamaan), Bohemian tatting lace (seuraava hurahdus: frivolité-pitsit) ja lopulta Bohemian macramé ja makrameekorut.

Micro-macramé -korut tehdään samalla solmutekniikalla kuin isommatkin esineet: seinävaatteet, laukut, amppelit… mutta paljon ohuemmilla nyöreillä. Siitä nimikin. Käytetyt nyörit ja langat ovat yleensä 0,5–1 mm:n paksuisia, lisäksi käytetään paljon erilaisia helmiä ja korukiviä.

Makramee koki Suomessa jonkinlaisen uuden tulemisen v. 2017, kun se valittiin vuoden käsityötekniikaksi. Mutta ilmeisesti mielenkiinto pääosin rajoittuu paksummilla nyöreillä solmeiltaviin seinävaatteisiin, verhoihin ja amppeleihin yms. Meitä korujen tekijöitä taitaa olla pieni vähemmistö? Toisin kuin muualla maailmalla, esim. Etelä-Amerikassa; espanjan- ja portugalinkielisissä facebookin micro-macramé-ryhmissä on kymmeniätuhansia jäseniä.

Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että solmeilun uudelleen aloittaminen nimenomaan koruista on osoittautunut loistavaksi poluksi takaisin makrameen maailmaan. Korujen solmimisessa kun on paljon enemmän erilaisia tapoja ja kuvioyhdistelmiä sekä niksejä, mitä ei ”isoissa” makrameetöissä juuri käytetä. Korujen solmiminen on avannut minulle aivan uuden lähestymistavan myös isompiin töihin. Saan niihin enemmän yksilöllisyyttä ja uusia muotoja, kun olen oppinut muutakin kuin ne muutamat perussolmut ja kuviot.

Ideoita ja inspiraatiota koruihini ammennan mistä milloinkin, ja internet on tietenkin aivan pohjaton lähde löytää joku kiva yksityiskohta tai kuvio, mitä voin hyödyntää omissa töissäni. Koruni ovat kuitenkin uniikkeja yksilöitä, useimmiten ne muotoutuvatkin vasta tehdessä lopulliseen muotoonsa. Kahta täysin identtistä ei taida löytyä. Kerran oikein yritin tehdä kaksi samanlaista kaulakorua, mutta eri väristä – eipä onnistunut.

Korujen tekeminen on niin koukuttavaa, että saan suorastaan vieroitusoireita, ellen pääse muutamaan päivään solmeilemaan!

Kuvia tekemistäni koruista on Galleriassa.