Tönkkösuolattua
Mikro-makrameelankoja minulla on ihan riittämiin ennestään, mutta kirkkaanpunainen punottu polyesterinyöri oli päässyt loppumaan. Niinpä sitten ihan muiden tarvikkeiden tilauksen yhteydessä otin kokeeksi yhden rullan punaista nyöriä nettikaupasta, mistä en aiemmin ole ko. lankoja tilannut. Paketti saapui, ja tyrmistys oli melkoinen, kun lankarullan tiiviin muovikäärön aukaisin; lanka oli niin tönköksi vahattua, että se hädin tuskin irtosi rullalta! Aaaarrrghhh!!!
Sellaisenaan lanka oli siis täysin käyttökelvotonta. Se tarttui tiukasti sormiin, ja solmujen teko oli äärimmäisen työlästä. No, pitoahan solmuissa tietysti olisi ollut, mutta ajatuskin valmiista, tahmeasta korusta… Ei ei ei.
Oli otettava vanhat konstit käyttöön.
Olen näet ennenkin ”onnistunut” tilaamaan vahattuja lankoja, jotka ovat osoittautuneet omaan makuuni liian tahmeiksi (mutta ei lähelläkään tätä yksilöä). Ja niitä olen liotellut vahanpoistoaineessa – siis ihan tavallisessa lattiavahan poistoon tarkoitetussa aineessa. Saippuapesun ja kuivauksen jälkeen langat ovat olleet hyvin käyttökelpoisia.
Tämän punaisen kohdalla sama menetelmä toimi kyllä myös, mutta kun vahaa oli niin älytön määrä, niin liottaminenkin kesti monta päivää. Välillä lanka piti pestä ja laittaa vielä uudestaan likoamaan. Ähh! Liian työlästä – ja varsinkin hidasta! Kun pitäisi jo päästä solmimaan…
Kokeillaanpas sitten kikka-kolmosta:
Sehän tiedetään, että vaha sulaa kuumennettaessa. Kuumassa uunissa en sentään arvannut rullaa ruveta paistamaan, mutta mitäpä jos silittäisi langan?
Kuumaa silitysrautaa ei kannata suoraan synteettisen materiaalin päälle laittaa, silloin sulaa koko lanka! Eikä silitysrautaan kiinni sulava vahakaan ihan toivottavaa ole. Jokin suojaus on siis tarpeen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun suojamateriaali samalla myös imee vahan.
Silityslaudan suojaksi levitin ensin vanhan pyyhkeen, josta ei ollut niin väliä, jos siihen vahaa imeytyisi, ja sen päälle tavallista talouspaperia imupaperiksi. Työläin vaihe tässä olikin vetää tönkkövahaista lankaa rullalta ja levittää sitä paperin päälle. Sitten toinen kerros talouspaperia lankojen päälle – ja silitys.
Talkkari kesti hyvin kuumalla raudalla silityksen, vaikka useampaan kertaan siirtelin lankoja hiukan eri paikkaan, jotta vahaa imeytyisi enemmän. Paperista näkyy hyvin, miten paljon vahaa siihen on imeytynyt. Olin kuitenkin varovainen ettei paperi vaan kuumene liikaa! Mutta jos laitoin vielä pyyhkeen paperien päälle, niin sen läpi kuumuus ei oikein enää riittänyt sulattamaan vahaa tarpeeksi.
Kun yksi satsi oli valmis, kerin silitetyn langan toiselle rullalle, vaihdoin tarvittaessa uudet paperit ja seuraava erä kehiin.
Vasemmalla alkuperäinen rulla, oikealla silittämällä käsitelty lanka. Nyörin luontainen kiilto on palautunut, mutta vahaa on silti jäljellä sen verran, että se auttaa solmuja pysymään hyvin kiinni.
Vielä riittää silitettävää. Onneksi en tilannut näitä lankoja useampaa rullaa. 😀