– ja miten siitä selvittiin
Olin päättänyt maalata isolle tarjoilulautaselle (38×22 cm) pitsiliinan, joka näyttäisi siltä kuin olisi aseteltu marmorista tehdylle vadille – Trompe l’oeil -tekniikkaa siis.
Piirrettyäni pitsin kuvion lautaselle mietin miten pääsisin vähimmällä vaivalla (niinpä niin…). Luonnollinen työjärjestyshän olisi ollut peittää pitsiliinan piirros lakalla ja maalata taustan marmorikuviot ensin. Mutta silloin pitsin yksityiskohdat olisi pitänyt jäljentää polton jälkeen uudelleen – ja se piirtämisvaihe on minusta niin tylsää. Niinpä maalasinkin ensin pitsin, White Velvetillä, josta tuli polton jälkeen kaunis mattapinta (kuva alla).
Nyt minulla oli liinan kuvio valmiina, eikä tarvinnut tehdä tylsää jäljennösvaihetta uudestaan. Jee, hyvä minä!
Sitten marmoritaustan tekoon: minä jopa testasin peitelakat, vihreän vesiliukoisille väreille ja punaisen tärpättiliukoisille, kumpi toimisi paremmin – ettei värjäisi mattavalkoista tms. Vähän nihkeästi testilakat lähtivät irti, mutta ajattelin että olin levittänyt ne vaan liian ohuesti. Eipä sitten varoituskellot soineet tässä vaiheessa!
Valitsin punaisen lakan ja maalasin marmoritaustan tärpättiliukoisilla väreillä. (Tämä valinta oli varmaan pelastukseni, siitä myöhemmin.)
Okei. Marmorikuvioiden maalaamiseen meni paljon aikaa, maalasin ne siis oikeasti siveltimellä, ei mitään marmorointilystereitä. Olin tyytyväinen lopputulokseen, kunnes tuli aika poistaa lakat…
AAAARRRRGGGHHHHH!!!!!! Lakka ei irronnutkaan mattapinnalta!
Mikä ääliö olen!!! Miksen minä tuota muistanut, tajunnut tai huomannut edes sitä testiä tehdessäni!?!
Olin nähnyt niin paljon vaivaa pohjan maalaamisessa, etten missään tapauksessa halunnut putsata kaikkea pois ja aloittaa alusta. Niinpä sitten aloin kärsivällisesti nyppiä lakkaa neliömilli kerrallaan pinseteillä ja neulalla. Siltikään en saanut kaikkea irti. Ajattelin jo, että pistän lautasen vaan polttoon, palaahan ne lakan muruset siellä pois. Mutta kollegani varoitti niin tekemästä (kiitos hänelle!), koska lakka ei välttämättä pala ”kauniisti” pois vaan saattaa jäädä tummiksi länteiksi posliinin pintaan.
Ja sitten se pelastus
No mitäpä jos laitan lautasen vesihanan alle ja liotan lakat pois, sehän on vesiliukoista… Tämä oli ratkaiseva oivallus. En tosin uskaltanut suoraan hanaa käyttää vaan tiputin pipetillä vettä ensin pienelle alalle ja odotin pysyykö taustaväri vai liukeneeko sekin. Kyllä se pysyi! Ja lakka liukeni!
Lisäsin vettä aina pienelle alalle kerrallaan, annoin hetken vaikuttaa ja napakalla siveltimellä varovasti hankasin lakan pois välttäen koskemasta polttamattomaan väripintaan. Kuivasin välillä veden pois talouspaperiin imeyttämällä, kun pelkäsin, että vesi sittenkin vaikuttaa myös väriin. Näin jatkoin alue kerrallaan ja loppujen lopuksi minulla oli täysin lakasta puhdas lautanen valmiina polttoon (kuva alla). <Huokaus!> Kylläpä helpotti!
Niin, en tiedä olisiko homma toiminut toisinpäin? Jos olisinkin maalannut marmoripinnan vesiliukoisilla väriseoksilla, niin olisiko se väri kestänyt tärpätillä tai asetonilla liottamisen? En ole viitsinyt kokeilla…
Ja parin lisätyövaiheen ja -polton jälkeen tarjoilulautanen oli valmis kahvipöytään, pullat vain puuttuu. 😉
———-
Jälkikäteen olen lukenut vinkin, että mattapintaan jos ensin sivelee tärpättiä, niin peitelakka irtoaa ongelmitta… En ole kyllä sitäkään vielä testannut pitääkö paikkansa.