Syntymäpäivä tänään 14.11.2017:

Arttu, Clover-Club d’Artagnan

– Pappaa… herätyyys!

– Häh, mitä?!? Aijaa, namipalan aikako?

Jo seitsemän vuoden ajan Artun aamurituaaleihin on kuulunut ”namipala”, sulatejuustonokareeseen piilotettu lääkekapseli. Useimmiten erittäin mieluisa makupala, jonka Arttu nuolee ihan itse sormenpäästä. No, joskus ei maistu, mutta silloinkin nokare on helppo sujauttaa suuhun ilman taistelua. 😊

Monien vaivojensa takia tuntuukin uskomattomalta, että saamme tänään viettää meille niin rakkaan Artun 18-vuotissyntymäpäivää!

Kyllä meillä on etukäteissurutyötäkin tehty jo useampaan otteeseen. Jo v. 2011 kun Artulla todettiin munuaisten vajaatoiminta, ajattelimme ettei elinaikaa enää kauaa ole. Myöhemmin Artulla diagnosoitiin vielä sydänlihaksen paksuuntuminen ja korkea verenpaine, jotka siis olivat seurausta munuaisviasta. Arttu on saanut myös yhden sydänkohtauksen, josta selvittiin, kun onnekkaasti olimme silloin kotona ja saatiin poju välittömästi eläinlääkäriin. Jossain välissä Arttu sai myös diagnoosin kasvaimesta, joka myöhemmin todettiin väärin tulkituksi röntgenkuvaksi! Mutta tottakai se oli meille uusi murhe mietittäväksi. Hammashoitopäivä oli yksi hermoja raastava päivä, ja viimeisen vuoden aikana Artun sitkeä silmätulehdus on aiheuttanut huolta. Kun Artulta vanhemmiten on mennyt kuulo, niin sokeutuminen olisi vääjäämättä viimeinen niitti, jolloin sitä ikävintä vaihtoehtoa joutuisi vakavasti miettimään. Silmälääkärin mukaan siitä ei kuitenkaan ole pelkoa, mutta silmiin laitetaan nyt joka päivä tippaa, jotta tulehdus ei uusisi.

Vaan niinhän se on meillä ihmisilläkin, vanhemmiten tulee kaikenlaista kremppaa.

– Mua ei nyt kauheasti huvittaisi tässä poseerata. Eikö sitä kakkua jo…

– Nyt taitaa Sheba jo tuoksahtaa…

– Eikö vieläkään?! Ai tässäkin pitää poseerata. Joo joo, pysyn kaukana kynttilästä.

Hyvin maistuu! Gourmet’ia, Shebaa ja superherkkua sydäntä koristeena.

– Jos tuosta vähän salaattia palanpainikkeeksi.

– Ja päälle vesihörppy suosikkikupista.

– Mitäs mä saan?

Tottakai Rudikin sai osansa kakusta. Arttu taitaa tuumia, et sä saat syödä lattialla, kun et oo päivänsankari. 😄

– En mä nyt oikein tässäkään välittäisi poseerata, mutta istutaan nyt hetki, kun emäntä niin tahtoi tuon kukan mukaan kuvaan. Ruokalevolle pitäisi jo päästä.

Artun kiitos löytyi hiekkalaatikosta: 😂 😂 😂