Doodlauksesta seinäkoristeeksi

Varmaan moni meistä doodlaa. Tai on ainakin joskus doodlannut; piirrellyt epämääräisiä, mutta itselle tyypillisiä ja toistuvia kuvioita marginaaleihin tai muistilehtiön reunoille. Puhelimessa puhuessa tai vaikkapa (tylsää) luentoa kuunnellessa. Omat doodlaukseni ovat poikkeuksetta kaarevia koukeroita, joiden lomassa on lehtiä, kukkia ja ympyrärykelmiä, ikäänkuin viinirypäleitä.

Doodlaus ei sinänsä ole piirtämistä tai edes luonnostelua, jolla olisi joku tarkoitus, lopputulema. Minulla on kuitenkin ollut jo pitkään suunnitelmissa toteuttaa oma doodlaukseni makrameesolmuiksi seinälle.

Aluksi se oli vain mielessä pyörivä ajatus, joka ei jättänyt rauhaan. Selkeä näkemys oli, millaisen halusin teoksesta tehdä, mutta toteutus mietitytti. Tiesin, että tässä työssä joutuisin menemään ulos mukavuusalueeltani, ja se oli aika iso kynnys ylitettäväksi.

Kyse on nimittäin kaarevista muodoista ja ”irtonaisista” langoista. Ja perfektionisti pilkunviilaaja pipertäjä kun olen, niin ne langathan pitää tietenkin olla viivasuorassa ja linjassa toisiinsa nähden, ja kaaret täydellisen muotoiset. 🤨 Tiiviit solmukuviot on niin paljon mukavampia tehdä, niissä ei langat jää tyhmille mutkille.

Ruutupaperille piirtämäni suunnitelma oli todellakin vain pikaisesti pyöräytetty luonnos, koska seinävaatteen muoto oli jo aika selkeänä mielessäni. Kuvio perustui kaksihaaraiseen tukikeppiin, joka minulla oli ollut jo toista vuotta odottamassa pääsyä käyttöön.

Samoin lanka oli valmiina. Olin ostanut Menitan tarjouskorista kerän 1-kierteistä puuvillalankaa, jossa ei ollut vyötettä. Muistaakseni se kuitenkin oli Moppia tai Maxi-Moppia. Väriä en oikein osaa nimetä; se on kuin Raw Siennaa, jota on taitettu hieman valkoisella. Lähinnä väri muistuttaa paistettua kantarellia.

Laskin että n. 3-kertainen pituus riittäisi lyhyempiin kuvioihin, ja sen jälkeen voin siitä arvioida pidempien kuvioiden langanmenekin. Työn edetessä arvio osoittautui oikeaksi, mutta itselleni niin tyypillisesti työ elää ja muotoutuu sen mukaan, mihin langat riittävät. 

Ja lankojahan riitti paikoin enemmänkin. Niinpä sitä muotoutumistakin sitten tapahtui…

Vai näyttääkö lopputulos samalta kuin luonnospiirros? 😂

Loppujen lopuksi tätä oli hauska solmia – vaikkakin alati mutkalle pyrkivät lankajuoksut aiheuttivat tuskaa, ärräpäitä ja monta purkamista ja uudelleensolmimista. Hankalin osuus olikin yllättäen viimeistelyvaihe. Koska tukikeppi kaareutuu ulos seinästä, niin halusin ”jotain” sen ympärille. Solmin ja kiedoin, purin pois ja solmin uudestaan. Aika monta kertaa. Asettelua ja pyörittelyä. Lopulta työhön jäi vain tuo yksi lehdykkäpunos.

Tähän työhön kehittelin muutamia uusia kuvioitakin ja olen kyllä tyytyväinen itseeni, että hyppäsin ulos sieltä mukavuusalueeltani. Luultavasti tämä on myös ensimmäinen tekstiilityöni, joka saattaisi jopa ylittää teoskynnyksen ja siten oikeuttaa tekijänoikeudet. Vaan enpä viitsi lähteä kyselemään, vastauksen saaminen voi kuulemma kestää vuoden.

 

Tukikeppi kaareutuu ulos seinästä.