Istuskelin Artun kanssa saaren rannassa ja odottelin auringonlaskua.

Maiseman valo oli tylsä – kuten kuvasta näkyy, mutta pilvet ja sää enteilivät mukavaa iltaruskoa. Niinpä siinä odotellessani valon muuttumista aloin aikani kuluksi räplätä pikku Sonyani. Selasin valikoita ja kokeilin kameraan valmiiksi ohjelmoituja säätöjä, joihin en ole ennen viitsinyt pahemmin kiinnittää huomiota. Kameroiden automaattiasetukset kun yleensä saavat aikaan vaan suttua ja huttua. (Miksi ne esim. heti nostavat ISO-arvot pilviin, kun vähänkin hämärtää? Ja kohina on sitten sen mukaista.)

Kameran (Sony DSC-RX100) valikoista löytyi tosiaan kaikenlaisia valmiita asetuksia, joita sitten aloin testailla:

MINIATYYRI -tehoste. Kuvan ylä- ja alareunat on blurrattu ja kontrastia sekä saturaatiota lisätty voimakkaasti.

VESIVÄRI. No joo, ehkä kuitenkin mieluummin käytän niitä oikeita vesivärejä ja siveltimiä…

Vastarannan heijastukset meren pinnasta VESIVÄRI-efektinä.

Tämä oli aika mielenkiintoinen. Tehosteen nimi ’KUVITUS’ on vähän outo suomennos, mutta rantakalliosta tuli erikoista pintaa.

Tässä vastarannan heijastukset samalla KUVITUS-asetuksella.

Ja vielä yksi ”kuvitus”-maisema äärimmilleen pelkistettynä.

HDR:ää suoraan kamerasta. Ääriasetuksilla – aika raju…

Lisää HDR:ää…

Saaren rantapuita ”kuvitettu” kameralla.

Vähän ihmetyttää, miksi kameravalmistajat näitä ominaisuuksia lisäävät kameroihin? Onko se vaan markkinointikikka, että saadaan ominaisuusluetteloa näyttävämmäksi, ja sitä myötä hintaa nostettua? Käyttääkö näitä oikeasti joku – sen yhden kokeilukerran jälkeenkin?

Yksi Sonyn ”valmis” ominaisuus kuitenkin on, jota tulee käytettyä: Panoraama. Tämä on hauska. Kamera raksuttaa kymmeniä otoksia peräperää, kun sillä panoroi läpi maiseman. Onnistuu, jos meri ei ole kovin levoton. Tuulisella säällä kun veden pinnassa näkyy jokainen pykälä.

Niin – entäs se auringonlasku…?

Jep, tulihan siitä iltaruskosta ihan hieno. Ilman mitään automaattiasetuksia… 🙂