Lopussa kiitos seisoo
Tämä on tarina siitä, miten luovuus ja kärsivällisyys lopulta paiskaavat kättä. Alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä kaksivärinen makramee seinävaate – pääosin kaunista harmaata ja aksenttina puhtaan valkoista raikastamaan kokonaisuutta. Mutta aina eivät mielikuvat ja todellisuus menekään yksiin. Seurauksena viikkoja kestänyt vääntö.
Itse asiassa aloitin työn solmimisen noista valkoisista nauhoista, ja alunalkaen ne olivat paljon lähempänä toisiaan. Niiden oli siis tarkoitus toimia harmaiden osioiden välissä tasapainottamassa erilaisia kuvioita.
Pienen pohdinnan jälkeen siirsin ne kuitenkin reunoille ja solmin harmaat leveät ja tiiviit kuviot marjasolmuista ja niin kovasti itse tykkäämistäni kohosolmu + lettiyhdistelmistä.
Halusin tässä työssä myös ehdottomasti hyödyntää kaksiväristä kapeaa solmukuviota, joka oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Taas siirtyivät valkoiset nauhat ulommas, että nämä kapeat nauhat mahtuivat väliin keventämään kahden tiiviimmän nauhan yhteiseloa.
Mutta mutta… Kun tässä vaiheessa yhdistin leveät harmaat alhaalla keskellä toisiinsa jatkamalla kuviota vähän lisää, niin valkoiset nauhat jäivät liian lyhyiksi. Enkä muutenkaan ollut enää tyytyväinen niiden sopivuuteen harmaan kuvion kanssa.
Taas nukuttiin yön yli – tai oikeastaan useammankin yön yli, ja valkoisten soirojen kohtalo sai hetkeksi väistyä ajatuksistani. Keskityin keskustaan.
Tämä ohrantähkää muistuttava paljon käytetty kuviokin on ollut ”to-do-listallani” ja tässä kohtaa tuntui nyt olevan hyvä paikka sitä käyttää. Siispä toimeen.
Vaan ei. Ei ei. Joku tässäkin nyt tökki pahasti. Homma seis ja taas otettiin tuumaustauko.
Loppujen lopuksi purin aloittamani keskustan pois. Samaan syssyyn lähtivät valkoiset nauhat. Niitä en tosin purkanut, vaan koska ne olivat uloimpana, niin pystyin irrottamaan ne kepistä sellaisenaan – myöhempää käyttöä varten.
Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tekemään keskustaksi pintaornamentin sijasta yhden symmetrisen kuvioinnin, jonka tuli täyttää kapeahko kolmiomainen tila.
Pystyin hyödyntämään edelliseen kuvioon jo leikatut langat ja kuten niin monesti ennenkin, tämä kuvio muotoutui solmiessa ja tein sitä niin pitkään kuin lankoja riitti.
Minulle on tullut tavaksi ottaa valokuvia keskeneräisistä töistä varsinkin ”ugly duckling”-vaiheissa. Jotenkin näen valokuvista paremmin, mikä mättää ja miten jatkaa, jotta homma loksahtaa kohdilleen.
Vielä oli pohdittava mitä valkoisten tilalle? Tässä vaiheessa alkoivat mietintämyssyn patterit ilmeisesti olla aika lopussa, kun ratkaisuksi tuli ”ihan vaan perushapsut”. 😀
Se ratkaisu vaati tosin uuden käynnin hovihankkijallani lähikaupassa (joka ei ole Alepa, vaan sattuu olemaan lankahullun paratiisi 😉 ), sillä lankaa ei ollut enää tarpeeksi.
Vielä langanpäiden tasaukset ja muut viimeistelyt. Kerroksellisuutta työhön sain lisäämällä tasseleita kuvion aukkopaikkoihin. Ison tasselitupsun aukiharjaaminen sitten vihoviimeisenä ponnistuksena.
Ja vihdoin. Valmis!
Loppujen lopuksi olen aikas tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka koville se otti.
Makramee seinävaatteen koko on 75×95 cm.
