Olin mukana suunnittelemassa ja järjestämässä Suomen Posliininkoristajat ry:n mukikilpailua, joka oli suunnattu yhdistyksen jäsenille ja heidän oppilailleen. Kilpailu sisällytettiin osaksi kahvikuppinäyttelyä, joka oli osa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Kilpailun teemaksi valittiin Suomi 100 v.

Jäsenenä minäkin olin oikeutettu osallistumaan ja pitkin syksyä (2016) mielessä pyöri erilaisia ideoita, mitä mukiin maalaisin. Ja mitä enemmän ideoita kehittelin, sitä hurjemmiksi ne menivät. Ja sitä kautta aina vaan haastavammiksi toteuttaa. Niinpä olin jo luopunut koko ajatuksesta osallistua kilpailuun. Vaan toisin kävi. Yhdistyksen joulumaalaustyöpajassa valkoinen muki suorastaan tuupattiin käsiini, vaikka yritinkin toppuutella vetoamalla vaikka jääviyteen (em. syistä) jne. Ei mennyt läpi. Oli tartuttava toimeen.

Suunnitteluvaihe

Eri ideavaihtoehdoistani päädyin sitten maisema-aiheeseen. Sen kantavana ajatuksena oli että maisemassa pitää olla kaikki Suomen vuodenajat sekä aikajana itsenäisyyden alkutaipaleelta nykypäivään. Suomi 100 v. Niinhän se teema oli.

Pienen mukin pintaan ei mitenkään saanut mahdutettua kaikkea, mikä oleellisesti olisi liittynyt Suomeen, joten esim. lehmät ja muut eläimet, joutsenet järvellä ja revontulet piti unohtaa. Ja joulupukki. 😉

Maalattava pinta-ala oli vain 22 cm leveä ja 10,5 cm korkea.

Piirsin paperille mukin kokoisen luonnoksen: Tarina lähtee vasemmalta, on talvi ja lunta satelee hiljalleen, kun isäntä on hevosen vetämällä reellä palaamassa kotiin. Värejä ei vielä 1900-luvun alun kuvissa ollut, siksi haalistunut seepian värinen maisema. Automobiilit alkoivat yleistyä ja traktorit korvasivat hevoset. Keväällä isäntä hankmoaa harmaalla Fergusonillaan kynnöspeltoa viljankylvölle tasaiseksi. Taustan vanhalla kirkonkylällä liputetaan Äitienpäivää, ja järvestäkin on jo jäät lähteneet.

Kesällä vilja kasvaa, pellot ja maisema viheriöivät, ”pappa-mopollakin” on mukava huristella, vaikka maaseudun tiet ovatkin vielä sorapintaisia ennen kuin niitä alettiin pinnoittaa asvaltilla. Autot kehittyvät ja lisääntyvät – nykypäivän ruuhkaksi asti. Tukkirekka muistuttaa Suomen yhdestä tärkeästä elinkeinosta: metsä- ja paperiteollisuudesta.

Syksyn tullen maisema saa ruskan värit. Viljakin on valmista puitavaksi, nykyaikaisella puimurilla homma hoituu nopeasti.

Onneksi meillä on vielä kaunis maaseutu ja luonto, vaikka ihmiset pakkautuvatkin kaupunkien betonipytinkeihin ja tulevaisuudessa arvatenkin aina vain korkeampiin lasitorneihin.

Sitten toteutukseen

Ensimmäiseen polttoon tuli lähinnä taustavärejä ja toiseen polttoon piirsin kynätyönä lisää kulkuneuvojen ja kylän yksityiskohtia. Talvimaisema hahmottui pitkälle jo tässä vaiheessa.

Pienet yksityiskohdat on lakattu, jotta taustoihin voi lisätä värejä. Kaupungin silhuetti on myös maalattu ja tässä vaiheessa mukaan tuli vielä muutama elementti lisää…

Kolmannen polton jälkeen pääasiat alkoivat olla koossa ja alkoi viimeistelyvaihe. Tässä kohtaa tuli vielä mieleen kaikenlaista, mitä olisin halunnut lisätä kuvaan. Kaikkea ei enää voinut tehdä, koska posliininmaalauksen ”lainalaisuudet” värien käytöstä ja maalausjärjestyksestä estivät sen. Kokeilin silti kaikenlaista ja käytin mm. erilaisia väri-öljysekoituksia varsin holtittomasti. 😀

Maalauksen sisältö ja sanoma oli tärkein, ei se miten oikeaoppisesti (tai edes huolellisesti) työ oli maalattu.

Valmis kilpailuun

Viidennen polttokerran jälkeen aloin olla tyytyväinen kokonaisuuteen. Alkuperäiseen suunnitelmaan oli tullut lisää Suomen ”maamerkkejä”: Turun linna, Tampereen Näsinneula ja Helsingin tuomiokirkko. Onpa siellä hotelli Tornikin sekä tuo ruuhka kaupungin sisäänmenotiellä.

Olin aikonut julkaista tämän tarinan kilpailun päätyttyä joka tapauksessa, huolimatta siitä, miten kilpailussa kävisi. No, nyt tämä lienee enemmän kuin paikallaan, sillä voitto tuli. 🙂

Olen edelleenkin varsin hämmentynyt asiasta. Ja esitän sydämelliset kiitokseni kaikille mukiani äänestäneille! <3

-Arja