Olen hurahtanut pitseihin.

Sinänsä ei mitään uutta, olenhan mm. maalannut pitsiaiheita posliinille jo useamman vuoden. Ja nuoruudessani virkkasin järkyttävän määrän erilaisia pitsiliinoja ja reunapitsejä mm. pyyhkeisiin.

Olenko nyt palannut juurilleni…? No ei ehkä ihan, aiheet ja tekniikka ovat hieman toiset. ”Bohemian bracelets” on yksi aihe, johon hullaannuin Pinterestissä seilatessani. Joo, Bohemian. Kai sillä joku merkitys oli, että aihe kiinnitti huomioni, koska Rudin oikea nimi on Bohemian Rhapsody? En tiä. Mut olkoon vaikka aasinsilta. Ne pitsiset rannekoristeet on kyllä aivan hurmaavia! Niitä on syntynyt jo useampia.

Bohemian Bracelet, johon on kiinnitetty pieni posliinimaalaus Artusta.

Niistä jotenkin jatkumona löysin frivolité-pitsit. Ja pitihän niitä sitten ruveta tutkimaan tarkemmin, miten ko. pitsiä tehdään. Joo, ”käpyilemällä”. Hommasin pari käpyä, eli semmoisia pieniä sukkuloita. Oivalsin tekniikan aikani harjoittelemalla, mutta jotenkin en vaan saanut sormiani toimimaan sujuvasti. Netissä surffaillessani olin huomannut, että samanlaista jälkeä saa aikaan myös neulalla ja päätin kokeilla, toimisiko se systeemi paremmin. Kyllä vaan. Jo ensimmäiset kokeilut tavallisella parsinneulalla osoittivat, että ”needle tatting” on enempi minun lajini. Lieväksi ongelmaksi muodostui, ettei näitä erityisiä neuloja löytynyt oikein mistään alan kaupoista. ”Tatting” neula on siis normaalia pitempi tasapaksu ja tylppä neula. Ei sitten auttanut muu kuin googlata nettikauppoja ja tilata neulat ulkomailta.

Frivolite-pitsi syntyy neulalla ja langalla erilaisista solmuista.

Edellisen kuvan keskeneräinen pitsiliina valmiina, Ø n. 20 cm.

Näitä pitsejä on sitten syntynyt harjoitustöinä jo melkoinen kasa. Heh, toiset kirjoittelevat runoja pöytälaatikkoon – minä solmeilen pitsejä pöytälaatikkoon… 😀

No niin, järki käteen. Mitä mä oikeastaan teen näillä kaikilla pienillä pitsinpalasilla; kokeiluilla ja harjoituksilla?

Keksin sitten yhdistää pitsit tähän toiseen intohimooni – pääsiäismuniin:

Järkevää tai ei? Mutta ainakin todella hauskaa puuhaa! 🙂

Ok, myönnetään – tämä on hieman lavastettu kuva mun työpöydästä. Ei ne kamat yleensä näin siististi ole ojennuksessa. 😀

Meidän pojat ovat selvästikin sitä mieltä, että tämä harrastus vie ihan liikaa aikaa eikä heitä huomata riittävästi. Arttuhan on jo pitkään ominut ko. sinisen työtuolin nukkumapaikakseen. Ok, olen tyytynyt kohtalooni ja istunut maalatessani tuolla varsin kovalla satulatuolilla, johon laitoin istuinalustan pehmusteeksi. Kuvan mukaisin seurauksin. Rudihan sen pehmusteen sitten veti alas ja kävi itse siihen nukkumaan. <huoh>

”Pääsiäismunapuu” mallia 2017.

Pääsiäismunat ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa uteliailta karvatassuilta…